Paavo kävi tänään ensimmäistä kertaa hierottavana. Hieroja on Paavolle tuttu, luotsaa yhtä kaverikoiraa samassa ryhmässä kuin me (ja on treenannut agilityä aikanaan samassa ryhmässä Lolitan ja allekirjoittaneen kanssa). Mammari-Pate oli suorastaan hellyyttävä piiloutuessaan taakseni, kun istuimme hierontamatolla. Sen mielestä koko touhu oli akkojen hömpötystä. Tosimiestä ei semmoseen hommaan alisteta...

Tiesin etukäteen omien silmien ja sormien sekä eläinlääkärin havaintojen perusteella, että villake on selästään juntturassa, mutta jumit olivat pahempia kuin odotin, löytyi peräti uusia. Tunnin istunnon aikana pahimmiksi paikoiksi osoittautuivat lavat (päältä ja takaa), lanne, takajalat ja vasemman etusen seutu. Niitä hierottaessa Paavo murisi ja yritti myös näykätä hierovia sormia useasti (ja joka pörähdyksen jälkeen. Käytös tuli yllätyksenä, vaikka toki tiesin, että sen selkä on kipeä. Paavo ei ole kotioloissa piiruakaan aggressiivinen ja antaa minun epäröimättä koskea kipukohtiin. Yksissä tuumin päätimme, että hieron jäppistä joka toinen päivä omatoimisesti selästä ja jaloista.

Onni on pitkäpinnainen ja koiraa sujuvasti hablaava hieroja!