Ihmisillä ja koirilla on toisinaan näkemyseroja erinäisissä asioissa. Loltsi konkretisoi tämän tänään varsin hyvin. Minusta nimittäin tuntuu, että merkittävin lajien välinen näkemysero liittyy asioihin, joita pidämme hyväntuoksuisina.

Lolita kieri siis sonnassa.

Kyseessä ei ollut edes mieto hevonpee tai pikkuinen kissankikkare, vaan ilmeisen iso läjä Sitä Ihtiään. Loltsi oli harrastanut syväsukellusta oikein tunteella, sillä scheissea oli aikamoinen kerros. Lisäksi siinä oli epäilyttäviä klimppejä. En voinut kävelyttää koiraa edes kotiin pannassa, vaan akka sai tallustella hilpeä virne naamallaan pyörätien viertä sen matkaa, kun kotiin oli. "Heh heh hee, kylläpä oli sen arvoista", se tuntui sanovan vielä pesun jälkeenkin...

Noh, minulla oli hyvin iloinen koira.