Minulta silloin tällöin kysytään, mitä syötän omille koirilleni. Usein kysyjä on joko hoitokoiran omistaja tai uusi trimmiasiakas, toisinaan myös koiraharrastajakollega. Koska olen verrattain paljon tekemisissä ns. tavallisten koiranomistajien kanssa, ruoasta tulee harvemmin sanallista nokkapokkaa, ja törmään erilaisiin ruokintapoihin aika taajaan.

Tyhjentävästi vastaten voin sanoa, että Lolita ja Paavo syövät lähes kaikkea, mutta niiden päivittäinen-viikoittainen ruokavalio koostuu lihasta, rasvasta, sisäelimistä ja nappuloista (puolet raksua, puolet suoraan elukasta). Toisinaan annan koko aterian nappulaa (harvemmin nirsolle akalle), joskus korvaan yhden safkan lihaisalla luulla tai rustolla. Tämä on perusajatus. Lihana, eliminä ja muina eläinperäisinä osasina koirat saavat sikaa, nautaa, broileria, kalkkunaa tai hirveä, jota saan syksyisin pakastimen täyteen kiitos metsästävän sukulaisen. Sapuskana voi olla myös kalaa, kuten seitiä tai lohta. Pyrin kuitenkin käyttämään punaista lihaa enemmän kuin valkoista (punaisen lihan etuna aminohappokoostumus ja useimmiten korkeampi rasvaprosentti).

Toisinaan hyödynnän koiran historiaa tunkiotonkijana ja vippaan ruoan lisukkeeksi sellaisia ihmisruoan tähteitä, jotka sopivat koiralle. Tämän talouden ihmiset ovat kuitenkin sangen nälkäistä väkeä, joten meidän ruokapadoista irtoaa koirille mitään aika harvoin. Yhtä harvoin annan NEUta tai märkäruokia (kissan tai koiran), vaikka hevi-NEU on itse asiassa yksi Loltsipöön suosikkisapuskoista.

Lolita

Loltsi on puudeleista se, joka nauttii energiapitoisempaa ruokaa, vaikkei se missään pelkälle silmälle näykään. Sen ruokaan lisään päivittäin rasvaa, joko lohi- tai rypsiöljyä tai sianihraa. Se saa myös hitusen enemmän lihaa. Kaiken saamansa energian se käyttää tasan hyödykseen.

Lolita on melko nirso koira, ei sentään yhtä härski tapaus kuin monet rotuisensa. Kaikeksi onneksi se on kuitenkin tavallaan hyvällä tavalla nirso, sillä se ei kieltäydy eläinperäisestä ravinnosta, joka on kuitenkin noiden menun runko. Jos se silloin tällöin imeskeleekin ihrat ja lihat nappuloista, niin imeskelköön. Kokonaisen aterian skippaaminen on yleensä merkki laiskasta omistajasta, joka on löysäillyt päivän pitkän lenkin.

Paavo

Paavo on kämppistään kevyemmällä ravinnolla. Sen annoskoko on pienempi ja lisään ruokaan rasvaa harvemmin ja pieniä määriä (koira tarvitsee rasvaa joka tapauksessa!). Lisäksi, kuten aiemmin olen blogissa kirjoittanut, Paavo saa L-karnitiinia sydämenlaajentumaan. Aihetta laajemmin valottava kirjoitus löytyy huhtikuun arkistosta. Koska karnitiini annetaan kahdesti päivässä, on Pate onnenpoika - se saa aamumurot. Pikkuaamiainen käsittää tipan piimää, jokusen kissanraksun ja mittalusikallisen puolikkaan Carnikingiä.

Paavo on ahne. Sen ruoka-aineita ei tarvitse sekoittaa, turvottaa tai taikoa, se syö mitä vaan (paitsi kaljaa ja kurkkua).

Luista ja rustoista

Nykypäivän barf- ja raakaruokinta-aallossa moni ruokkii perustaa koiransa ruokinnan lihaisiin luihin, useimmiten broilerinsiipiin. Meillä ne ovat kaikki ajanvietettä ja satunnaisia ateriankorvikkeita lähinnä lepopäiviksi. Varsinkin broiskunsiipi on sangen surkea kasa luuta (ja aika heikkolaatuista luuta), nahkaa ja sidekudosta. Kai siellä lihaakin on. Valaistusta sain, kun ruokintapalstoja ja -artikkeleita koluttuani sulatin ja preparoin yhden mukalentimen. Luiden, rustojen ja rustoluiden syöttäminen on minusta passeli tapa ruokkia koiraansa, jahka tiedostaa oikeasta, mille koiran ruokinta perustuu. Koska syötän koirilleni ennemmin pääsääntöisesti lihaa, jonka hyödynnettävyyskin on luuta ja rustoa huomattavasti parempi, nakottavat rangan osat sivuosassa tässä ruokalistassa.

Tämä on rehellistä sekaruokintaa. Paavo söi entisessä kodissaan vähän mitä sattui (näön vuoksi raksuja), Lolita taas on maistellut eri sortin nappuloita, NEUta, NEU+raaka-yhdistelmää... Sekaruokinta toimii meillä erinomaisesti. Kummallakin on hyvin toimiva vatsa, joka ei aivan pienestä hätkähdä. Kumpikaan ei myöskään ole allerginen tai "allerginen" millekään, paitsi Paavo mielestään pienille annoksille.