Päin hatulikkoa valottunut mainosposetus.

Tiina kysyy, Kesti vastaa - tänään käytiin kontrollivisiitillä ortopedillä. Sain runsaan tukun vastauksia omiin kysymyksiini ja Paavokin sai lähestulkoon terveen paperit. Polvi on yhä jokseenkin turvoksissa, mutta terveempään päin mennään koko ajan. Voin siis lopettaa panikoimisen... Kestin mukaan koko ristarin repeäminen tai saman tapahtuminen vasemmassa polvessa ovat molemmat epätodennäköisiä tapahtumia. Nivelvalmisteiden syöttämisestä ei ole apua (kuten arvelinkin) eikä polven kontrollikuvauskaan kuulemma maksa vaivaa. Voimme hiljalleen palailla normaaliin elämään ja mennä näillä nakeilla eteenpäin.

 

-Tylsää!!! Puhutaaks miusta välillä? -Ei.

Sekin selvisi, että ristisidevaivat ovat yleistyneet varsinkin pienillä koirilla viime vuosina ja ne ovat selkeästi perinnöllisiä. Kestin mukaan villakoira ei ole varsinaisesti ongelmarotu, varsinkaan bichoniin ja chihuun verrattuna. Toivottavasti tämä on syy siihen hiljaisuuteen, jota oma ristariongelmatiedusteluni rodun foorumilla on saanut osakseen. Ristisideongelmaisia koiria kuulemma käytetään jalostukseen varsin surutta (operoitukin koira, varsinkin seurakoirarotuinen, toipuu yleensä ennalleen eikä ongelma näy röntgenissä), mikä on todella kummallista - oireeton koira ei ole aina terve koira! Mitä enemmän ristariongelmasta luen ja kuulen, sitä varmemmaksi käy se tosiasia, että osittainkin revennytristiside aiheuttaa vähintään välillistä kipua ja voi parantumisen pitkittyessä olla pirullinen vaiva. 

Tällaisia toipilaspuuhia Nälästä Närkästynyt Pieni Koira harrastaa. Rutina on melkoinen.