Parroista.

Lolitan ja Paavon naamakarvojen kasvutavassa on eroa. Loltsilla parta turahtaa alusta asti miten sattuu kuin Woodstockissa, Paavolle taas tulee kuononselälle keskijakaus ja karvat kasvavat pyöreästi kohti huulia. Tästä johtuen jälkimmäinen on söpö palkkikuono ja ensimmäinen on hullu saukko. Kuvamateriaalia tulossa.

Glukosamiinista ja kondroitiinisulfaatista.

Paavon oikean polven ja koko takapään tilannetta katsoessani olen mietiskellyt, miten polvi pitää huomioida jatkossa. Kun sydänvian alku todettiin, luin aminoihapoista, ruokavaliosta ja liikunnasta, nyt luen nivelaineista. Paavon tapauksessa pähkinä on niiden ennaltaehkäisevä vaikutus, josta ei ole pitäviä todisteita. Nivelrikkoahan Patsulla ei ole, mutta ristisidevamma altistaa sille - ja ilman tätä ristisidehässäkkääkin Paavon kroppa on kuormittunut ja kuormittuu yhä epätasaisesti, mikä aiheuttaa enemmän työskentelevän, oikean, vartalonpuolikkaan nivelille ylimääräistä rasitetta. 

Ainakin glukosamiinin ollaan havaittu auttavan lähinnä alkavassa polven nivelrikossa (ks. Katiskan artikkeli), mikä on toki meille etu, jos polvi alkaa kränkkyillä ja kehittää rikkoa. Toivottavasti Cartrophen toimii puskurina! Nivelrikon nopea spottaaminen tarkoittaa tietysti polven kontrollikuvia, mikäli Paavo jatkaa nykyisellä ruokavaliollaan ilman uusia mömmöjä. Tästä keskustelen kontrollikäynnillä Kestin kanssa.

Nivelrikon ehkäiseminen luontaisesti on Paavon tapauksessa vielä vähän kinkkisempää, koska sen liikkuminen ja liikuttaminen on jonkinasteinen ongelma. Epänormaalisti toimiva sydän ja selän ja raajojen lihasongelmat rajoittavat rasittavaa liikuntaa eikä Paavon tahtinen metsäjolkottelu ole kuin ylläpitoliikuntaa, vaikka kävelisimme tuntitolkulla. Tämänhetkinen lepo on myös ihan oma juttunsa. Taas asia, josta kysyn Kestiltä.

Ja hitto vie, kun kyselyikäisen emännän vastausten lypsäminen ristisideongelmista Villakoirafoorumilla ei ota tuulta alleen. Paavoa hoitavan ortopedin mukaan ristariongelmat ovat yleisiä, mutta toistaiseksi niistä löytyy aika vähän mitään kättä pidempää. Eniten kaipaisin toisten villakoiranomistajien kokemuksia ja kertomuksia siitä, mitä akuuteimman toipumisvaiheen jälkeen on tehty, miten on kuntoutettu ja millaiseksi koira on tokeentunut, oli sitä sitten leikattu tai ei.

Paavo ei muuten omasta mielestään ole lainkaan köyhä eikä kipee. Se, että sohvalle ei saa loikata, on sen mielestä perseestä, samoin kuin se, ettei ulos pääse kuin sylikyydissä. Naapurit näkee ja miehisyys karisee, hei! Ostettu matala toipilaspeti on kyllä kelpuutettu lepopaikaksi ja punkkaa on toki Paavomaiseen tyyliin myös lingottu ympäri huonetta.