Loltsia puri eilisiltaisella lenkillä tassusta kusmuurahainen. Me ei tykätty. Oltiin onneksi (Loltsi kysyy: "miten niin 'onneksi'?!") veden ääressä, joten vein sen rannalle sannalle. Menimme yhdessä järveen seisomaan ja näin viilentämään kutisevaa käpälää. Armas koirani katseli minua "kusen vielä sun kenkään" -katseella. Katseessa oli lempeyttä.

Viime sunnuntaina samainen koira oli ollut työpäiväni aikana äitmuorin mukana mummolassa. Loltsi oli lujahtanut kenenkään huomaamatta ulos ja mennyt kuokkimaan naapurin rippijuhliin..!

Tämmösiä...