2) Liian vähän kesää

Tätä kirjoittaessani harmaa sää vinoilee ja lunta sataa lisää. Happi loppuu ja hatuttaa.

Loltsin ja Patsun turkki on vähentynyt tästä. Bikineissä ne ei sentään säntäile, mutta kosteat hankilenkit ja märät kävelytiet saivat minut rouhimaan vanhoilla saksilla enimmät roikkuvat pois. Nyt minulla on kätevästi kaksi katurakin näköistä sukkajalkaa. (Ja hiekaton kämppä.)

Pakko iloita Paavon kunnosta - se on nimittäin lentäväliitävä villalujahdus nykyisin. Sehän laihtui sopumittaan jo viime syksynä muuton jälkeen, mutta tie on ollut siitä saakka vain nousujohteinen (paitsi painon suhteen). Se ei edelleenkään ilmennä samanlaista luontaista joustoa ja lipeyttä liikkeissään kuin vinkeä systerinsä, mutta on kehittynyt omassa luokassaan kovasti. Viime vuonna sattunut polven ristisidetapaus ei vaivaa enää lainkaan. Kylmä talvi on toki vaatinut veronsa ja aiheuttanut pojalle selän kolotuksia, muttei mitään niin pahaa ja vakavaa, etteikö koirahierojan valvovien silmien alla opeteltu kotihieronta olisi sitä vetreyttänyt. Nyt odotan kiivaasti kuivaa kevättä ja kesää, koska jatkuva liukastelu ja jalkojen jäkittäminen aiheuttaa sekä Paavolle että minulle kipeitä paikkoja. Hiekoista ja hyvistä yrityksistä huolimatta kun tuntuu, että kävelyteiden jäillä ei pidä mikään hakkua tylpempi. Loltsi pärjää paljon paremmin jo siksi, että sen monimutkaiset akanaivot saavat sen valitsemaan pitäviä reittejä. Remmilenkeillä me ollaan välistä solmussa koko lauma... Naiset... 

Paavolla semitiukka uukkari. Sinkoilu on ilmeisesti hyvin mukavaa. :) Hieno nähdä, että piakkoin yhdeksän täyttävä "papparainen" on kaikkea muuta kuin nyrpeä seniori. Päinvastoin - suunta on ylöspäin ja vauhti melkoinen.

Tätä pientä ja lumista kallionrinnettä Loltsi juoksi ees taas ihan huvikseen ties kuinka kauan ja toimi Paavolle vieheenä. Niiden suhde on parantunut viimeisen reilun puolen vuoden aikana.

Kato, äiti, kato, mä meen ilman käsiäääääääääääääääääääää!!