Eilen minuun pyyhittiin suu (Paavo), tänään kelpaan sentään leukatelineeksi nojailuun (Loltsi). Ilmeisesti minusta pidetään tämänkaltaisilla huomionosoituksilla huolta - olen nimittäin vähän pistoksissa. Paavon neurologiaika on Yliopistollisella eläinsairaalalla huomenna. Potilas makaa oikosenaan tuossa vieressä, kun kirjoitan tätä, vailla tietoa siitä, että huomenna pistellään ja läpivalaistaan ja ties mitä. Lenkillä se paineli menemään sellaista kyytiä, etten tosiaan uskoisi sen täyttäneen sunnuntaina yhdeksän.

Paavo löysi tänään kotometsästä hyvin virtaavan ojan ja kävi pulikoimassa. Istuttiin akkaporukalla penkalla ja ajateltiin, että kesä tulee sittenkin. Metsä on vielä väärällään lunta ja latuja (ja niitä p*rkeleen suksiveikkoja), mutta eiköhän tässä päästä koko lauma kohta lutraamaan. Kotometsän maa on savista ja keskellä kesääkin tosi märkää, joten lenkeistä tullee muutaman viikon sisään uimastelua.

Olisin halunnut tallentaa Paffipään uimareissun kameralle, mutta tällä haavaa meillä ei enää semmoista kapinetta ole, koska uskollinen ystäväni hajosi. :( Obiska ei tule kamerasta. Vanhan pokkarinraaskun korjaamisessa ei ole mieltä, joten olen ilman kameraa ja blogi ilman kuvia ainakin hetken ajan.

Mepä oltiin televisiossakin. Olin itse yksi Kyllä homotkin siivoaa -dokumentin päähenkilöistä (Areenassa vielä hetken, uusitaan TV1:ssä lauantaina 9.4. klo 12.35), mutta koiratkin pääsivät edustamaan. Paavo ei linssiluteillut aivan yhtä paljoa kuin systerinsä, jonka pitäisi saada aivan oma ohjelmansa. Niin asiallisesti se istui vieressäni haastatteluissa ja ruudullakin sitten lopullisessa dokkarissa. :)