Ensimmäinen tutkimusrupeama on nyt takana. Verikokeiden tulokset olivat normaalit kaikin puolin, joten menemme tiistaina takaisin ja Paavo pääsee aivojen MRI-kuviin. Lihaskunnossa ei ollut huomauttamista ja hermojen testauksessa ainut merkille pantava asia oli vasemman takajalan puutteellinen asentotunto. Meikäläisen kutina takajalkojen heikkoudesta ei ollut siis aivan tuulesta temmattu. Tarkempaa syytä tälle ei nyt toistaiseksi löydetty, mutta sekä neurologi että minä veikkasimme syyksi joko menneitä selkävaivoja tai vuosia sitten entisen omistajan hallussa käynyttä tälliä. Samaa takajalkaahan tutkittiin aikanaan myös Lappeenrannassa, mutta mitään huomionarvoista sieltä ei löytynyt.

Neurologisessa tutkimuksessa minun piti taluttaa Patea pitkin käytävää. Ensin meitä pyydettiin tekemään se mahdollisimman hitaasti. Kun löntystelin laiskasti poispäin eläinlääkäristä, avustajasta ja henkisestä tuesta, kuulin takaani eläinlääkärin sanovan: "onpa siinä virkeä koira." :D Pahvipää ei siis todellakaan ymmärtänyt, miten kävellään hitaasti, vaan oli mielestään jännimmällä seikkailulla ikinä! Muutenkin se käyttäytyi suhteellisen mallikelpoisesti, mitä nyt murahti muodon vuoksi avustajalle.

Osuin oikeaan siinä, mitä ell halusi Paavosta tutkia, mutten haluaisi olla toista kertaa oikeassa veikatessani kasvainta oireilun syyksi. Paavon ikä on korkea idiopaattisen epilepsian puhkeamista tarkastellen eikä sille ole ainakaan kahden vuoden sisällä käynyt mitään selkeää, mikä epin voisi laukaista. Ehdin jo päivän ajaksi rauhoittua, mutta levoton olo on hiljalleen palaillut takaisin ja jatkunee kätevästi tiistaihin... Silloin päästään taas askel eteenpäin.

Loltsi olikin pitkästä aikaa täysin yksin kotona. Kotiin palatessamme se innostui Paavon näkemisestä niin kovasti, että herrakoira suorastaan vaivaantui, varsinkin, kun akkavilla tunki itseään sen naamalle ja oli hyvin kiinnostunut verikokeen jälkeä peittävästä siteestä. Sen meuhkaamista on aina niin piristävä katsella. Äskeiselle yölenkille se olisi halunnut ottaa puruluunsa mukaan, mutta jätimme sen sitten kuitenkin kotiin... Lolitalle pitäisi ehkä omistaa oma postaus, kun blogi on pyörinyt niin kiinteästi Paavossa.