Älä anna meidän häiritä. Tee vain ruokaa.
Käytiin Imatralla paimentamassa kaverin puudelilaumaa, joten elin muutaman päivän viiden koiran seassa. Loltsin ja Paavon lisäksi kuvassa pällistelevä kolmikko on tuttu jo monen vuoden ajalta ja oli kiva vetää taas hetki lonkkaa kaupungissa, joka on minulle tuttu, mutta kukaan ei juuri tunne minua. :D Mitään kummallista emme tehneet, lähinnä vedimme asiaankuuluvasti lonkkaa ja makasimme kilpaa sohvalla paeten kuumuutta. Minussa oli jatkuvasti kiinni ainakin kolme koiraa, ruoka-aikoina yleensä kaikki. Paavon mielestä palvelu talossa oli erinomaista, sillä uusien kavereiden ruokakippo oli helposti löydettävissä (ja tyhjennettävissä...) ja lelulaatikostakin saattoi kaivella pätkän ydinluuta. Loltsi taas oli pakahtua ylpeydestä, kun se sai taas kytätä ohikulkijoita piha-aidalla.
Junamatkailu on muuten hauskaa. Tavattiin montamonta ihmistä, joiden mielestä Loltsi ja Patsu olivat pentuja ja tai ainakin nuoria koiria. Yhdenkin kommentoijan mielestä ikävuodet 7 ja 9 voisi kääntää suoraan kuukausiksi. Pakko se on myöntää, että en jaksa pingottaa natsikurin kanssa, joten noiden käytös on välillä hyvinkin pentumaista koheltamista. :D Hauskaa meillä ainakin on.
Tikkurilan asemalla meille myös kerrottiin, että Paavo ei näytä pesusieneltä! Erään alakouluikäisen pojan mielestä koiraani oli paiskattu huvittavalla nimellä, jonka johdosta isänsä keksi nimittää Paavoa Paavo Pesusieneksi. Poika totesi siihen, ettei se ole "Paavo Pesusieni, vaan Paavo Koira - eihän se edes näytä pesusieneltä!" No, hyvä tietää.
Kotimatkalla väsytti. Meidän laumassa aina joku vahtii unta, vaikka sitten itsekin nukahtamisen partaalla. <3