Ai hä?

Trimmasin Paavonkin tänään nahkamokkasiiniksi. Äijän olo keveni heti ja se juoksi melkein suoraan pöydältä pyytämään Lolitaa hippasille! Akka vaan ei ollut kauhean vakuuttunut mokoman häntäheikin touhuista ja ilmaisi mielipiteensä varsin suorin hampaankääntein. Lenkillä molemmista irtosi vauhtia enemmän kuin vähään aikaan. Joukossa paviaaneilu tiivistyy, näemmä.

Liberaalisti Moserilla. Tasoittaa voisi ja pitäisi, mutta kamoon, ei kesäisin kehtaa olla pikkusieluinen. Sitä paitsi boheemi ihminen tarvitsee boheemit koirat.

Paavo kävi taas Suvin taikasormien alla, tällä kertaa taas luottavaisempana kuin viimeksi. Se menee pihalta oikealle ovelle, juoksee sisään etsimään hierojansa ja harrastaa muutakin yleishyppimistä ja -hepulointia. Tiistaisen hieronnan yksi huippuhetkistä oli se, kun Pate löysi lattiasta kohdan, jolla Suvin oma koira oli viikko takaperin syönyt luuta. Ehkä siinä oli vielä makuja, kun puolalaisorpo-tyyppisesti nälkäinen koiraparkani kävi nuoleskelemaan kohtaa autuaasti.

Kepinkärttöä.

Loltsin suosikkiharraste.

Paavon ravi alkaa olla aika mukavaa katsottavaa. Takaliike on (vielä?) jäykkä eikä siinä ole samanlaista ulottuvuutta ja elastisuutta kuin esimerkiksi luontaisesti atleettisella Loltsilla on. Toispuoleisuus laukassa on vähentynyt peitsaamisen ohella.

Päivä on huoleton!

PS. Suomen kesä, kylmä ja vähäluminen. Meidän piti suunnata Helsinkiin koirapiknikille, mutta jää nähtäväksi, pääsemmekö sinne ikinä (tai ainakaan huomenna). Sääennusteet lupailevat sadetta. Viimeksi sää sössi meiltä mätsärin.

TIIIINAAAA! Taas menny kaupunkisuunnittelu vähän tällee hankalasti. Kato vaikka! (Yep, meillä tuuli.)