Ja taas vietiin Paavoa! Herra Püüdeli oli nimittäin sekä töissä että hieronnassa perjantaina kuin pisnismies ikään.

Olen töissä taidegalleriassa, joten Paavo toimi iltavuoron toisena näyttelyvahtina, pummasi työkaverilta keksiä, läpsi keittiön roskista, kiersi näyttelyn omatoimisesti kaksi kertaa (ja kerran minun kanssani) ja makasi nojatuolissa. Yhden vierailemaan tulleen ryhmän seassa se kierteli kuin paraskin kulttuuriluuta huomiota kerjäten. Useampi ihminen kysyi minulta Paavon ikää ja ihmetteli, kun se ei ollutkaan pentu. Sillähän on kesätukkaan integroidut Taikatöppöset (TM) eli runkoturkkia pidemmät jalkakarvat, jotka saavat tassut näyttämään hivenen isommilta ja koko koiran pentumaisemmalta.

Töistä köröteltiin taas muovattaviksi. Paavo meni tuttuun paikkaan täyttä höyryä ja päästi peräti itkut, kun ovi oli edellisen asiakkaan jäljiltä lukossa! Itse hieronta sujui aina vaan rauhallisemmissa merkeissä: koiruus nukahti jälleen kerran. Se käyttäytyi niin rauhallisesti ja hienosti, että Suvi saattoi hieroa sen selkää paremmin kuin koskaan aiemmin. Tämä todistaa sitä, että hoito on auttanut - tosin sen näkee koko Paavon olemuksesta, jokaisesta saalishypystä ja ravatusta askeleesta.

Meidän lauma muuttaa loppukesällä emännän opintojen perässä pk-seudulle. Mikäli jollakulla on kokemusperäistä tietoa Helsingin tai Vantaan alueella vaikuttavasta pätevästä koirahierojasta, otan tiedon vastaan ilomielin ja kiitän siitä yksissä tuumin Paavon kanssa. Vinkit voi nakata kommenttilootaan!