Käväisin tänään spedejen kanssa hiekkamontulla ensimmäistä kertaa tänä keväänä. Paikka on selkeästi mieluinen, sillä sinne viuhdotaan hännät suorana tiukassa vireessä sen kummempia kyselemättä. Loltsi varsinkin saa hiekkahepuleita. Parhaimpia vauhteja en saa koskaan tallennettua muistikortille, sillä villitsen apinoita monesti itsekin. Kuoppalenkkien jälkeen sitä hiekkaa löytyy muuten kaikkialta omistajan kalsareita myöten.

Paavokin käytti lihaksistoaan varsin kiitettävästi.

Loltsi on lopelikone.

Juokseva villakoira on silmiähivelevä näky - ei aina kovin kaunis, mutta monella tapaa liikuttava. Varsinkin Lolita juoksee avoimella hietikolla pienen kroppansa kyllyydestä, kiertää, kaartaa ja ponnistele käyttäen jokaista lihastaan voimalla.

Loltsi avasi tänään myös perhosenmetsästyskauden ja näytti opettavan jokapuudelin perustaitoa myös Paavolle. Sehän on aiemmin opettanut toverinsa myös haukkumaan oravia, joten eiköhän pian saada saalistakin.

Iltasella treenasin Loltsin kanssa hieman. Heittelin ja asettelin sille haastavasti targetia. Pötsi on varsin taitava ja pitkänpitkän treenitauon aikana edistystä on tapahtunut.